En nyt ole hetkeen pystynyt kirjoittamaan. Sain tietää, että lapseni isä ja ex-ystäväni ovat panneet uuden pullan uuniin. Tässä on niin monta tekijää, että oksettaa, ahdistaa, itkettää. Ei "vain" se, että exä saa lapsen, ei todellakaan, vaikka sekin pelkästään saattaisi kirpaista. Ex-aviomieheni sai lapsen kaksi viikkoa sitten. Ei kirpaissut, päinvastoin, olen todella onnellinen hänen puolestaan.
Palaan kun pystyn. Tai kirjoitan muista asioista; tästä sitten, kun osaan sanoa muutakin kuin sloganikseni muodostuneen: "Paskaa, paskaa, paskaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti