tiistai 21. helmikuuta 2012

Lisää samanmoisia tarinoita...

Minähän olen ollut naimisissa. En kylläkään lapseni isän kanssa, vaan häntä edeltävän exän. Jo-o, kyllä vain :) Mikä nyt on hieman aasinsiltaa sille, että olipa kerran tuttavapariskunta, johon tutustuimme siten, että pariskunnan herra oli ex-aviomieheni (jatkossa Vee) armeijakaveri. Myöhemmin tämä mies (jatkossa Hoo) oli Veen bestmanina häissämme. Ja toki tapasimme tuttavapariskuntaa moneen kertaan. Itse en pariskunnan naisen (jatkossa Ellu) kanssa ollut kauheasti tekemisissä "yksikseen", mutta pariskuntina näimme melko usein. No, molemmat pariskunnat menivät naimisiin, Hoo ja Ellu vuotta minua ja Veetä aiemmin. Vuodet vierivät. Minä ja Vee erosimme, Hoo ja Ellu rakensivat talon ja saivat kaksi lasta. Myivät talon vastikään ja ostivat toisen noin kilometrin päästä tästä, missä minä asun. Hoon ja Ellun lapset ovat nyt 1- ja 4 -vuotiaita, täyttävät aivan juuri 2 ja 5. Ellu on raskaana, kolmannen lapsen laskettu aika on alkukesästä. Niin mitä tekee Hoo?? Ottaa irtioton ja lähtee toisen naisen matkaan. Voi jumalauta.

Hoo pitää yhteyttä myös muhun, lähinnä Facebookin chatin kautta. Ymmärrän avioliiton ongelmat ja sen, että niihin tarvitaan kaksi. Sitä en ymmärrä tässä(kään) tapauksessa, että "tekemällä tehdään" lapsi ja sitten lähdetään toisen naisen matkaan kesken raskauden. Se ei ole mistään kotoisin sellainen ratkaisu. Lähinnä yhteydenpitomme on lainopillista neuvontaa minulta hänelle, mikä on vähän koomista, koska tämä Ellu on juristi ja minä en, vaikka alalla olenkin. Ellun vaatimukset sun muut ovat kyllä tunnemylläkän suurentamia ja realismi on unohduksissa, mutta se on ymmärrettävää. Olen Ellulle kertonut, että Hoo kirjoittelee välillä. Pidemmän päälle en voi olla "molempien puolella". Itseäni ällöttää usein ihmiset, jotka ovat sekä minun että lapseni isän tai ex-ystäväni ystäviä, ja ovat "molemmilla puolilla jokea".

Ylipäänsä, annan kaiken tukeni Ellulle. Selvä se, että tilanne poikkeaa mm. siten, ettei toinen nainen ole edes hänen tuttunsa, ystävästä puhumattakaan. Mutta. Ellulla on syntymättömän lapsen lisäksi kaksi pientä lasta jo maailmassa.

Tämä tarina ei ollut vielä tässä, vaan jatkuu. Mutta vasta sitten, kun olen selvittänyt, miksi lapseni kirkuu ilman nähtävissä olevaa syytä ja olen miettinyt, miten saan auton pois parkkipaikalta. Huoltoyhtiö on käynyt viimeksi -valehtelematta- viikko sitten ja tuota luntahan on tullut... Vauvanmaito on lopussa; en ollut osannut varautua kuin talvisotaan konsanaan. Itsehän sitä syö vaikka sormenpäitä. Lapsi ei kuitenkaan sillä elä.


1 kommentti:

  1. Mä en kanssa voi ymmärtää oikein, miten ihminen pystyy olemaan tuollaisessa tilanteessa ns. "molemmilla puolilla jokea". Jotenkin tuntuu, ettei silloin ole ollut kovin hyvä ystävä kummankaan kanssa alunperin, jos intohimot ja mielipiteet saa asiassa kuriin niin helposti. Vaikka aikuista käytöstähän se kaiketi on. Minulta ei kuitenkaan onnistuisi. :)

    VastaaPoista