En tiedä, mistä kirjottaisin tänään. Toisaalta aiheita olisi useita, toisaalta silti tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa.
Mutta kirjoitanpa koirista. Tai oikeastaan vähän siitä vierestä. Luin nimittäin pari päivää sitten vanhaa blogiani, joka siis kertoo oikeastaan vain koirista ja treeneistä. Blogia olen kirjoittanut "ennen tätä kaikkea", joka on termi sille, että noin puolitoista vuotta sitten oli tosiaan mies, kolme koiraa, työ ja kakkostyönä koirat ja kaikki "hyvin" noin niinkuin yleensä. Perhettä oltiin perustamassa, ja raskaaksi tulinkin. Kunnes sitten kävi, kuten esittelyssäni kerron. Sen jälkeen en ole ollut enää minä. Tämä nyt jotenkin korostui, kun luin koirablogiani. Tapani kirjoittaa on hyvin erilainen, kuin nyt. Teksteistä "huokuu" ihan erilainen fiilis kuin nyt. Sama koskee Facebookia. Nyt kun se on tyrkännyt mullekin profiiilin tilalle mokoman Timelinen, menin sitten lukemaan vanhoja päivityksiäni, kerran se Timelinen avulla on niin helpoksi tehty. Virhe. Tuli ikävä sitä minua, joka ennen olin.
Luin kaikki kuusi kirjoitustasi läpi ja sanonpa, että kirjoitat hyvin - jo näitä lukiessa itketti ja nauratti. :) Liityn seuraan, jos passaa.
VastaaPoistaIhminen muuttuu tilanteiden mukaan, vaikka ei haluaisikaan. Itselläni on ollut samanlainen fiilis monta kertaa; missä on se menevä ja sosiaalinen entinen minäni? Ikävä sitä.
VastaaPoistaJoskus iltaisin kun kuuntelen itkevää lastani tai öisin kun herään sen tuhennennen kerran käy mielessä että miten helvetissä oon tähän joutunut.
Yhdyn Moon Mamman kommenttiin ja liityn myös lukijajoukkoon.
VastaaPoistaMusta on tuntunut samalta lapsen saannin jälkeen (jonka siis sain yksin 10/08). Mutta jossain vaiheessa kun lapsi kasvoi isommaksi, olen huomannut että se vanha minä on olemassa. Se on ehkä hioutunut uudenlaiseksi, muttei varmasti huonommaksi. Mutta luulin että olen kadonnut. Eikä se sitten niin mennytkään. Vauva-arki vaan vei verojansa. Ehkäpä sinullekin käy niin...?
VastaaPoistaTervetuloa teille kaikille :)
VastaaPoista