No, kun lapsi tämän kuningasideansa jälkeen tajusi, että tukkaa ei todellakaan enää ole, eikä se kasva yhden, kahden tai kolmenkaan yön päästä, puhkesi hän lohduttomaan (huuto)itkuun. Sitä jatkuikin sitten koko illan siivitettynä lauseilla "miehillä on kalju; ei tytöillä", "mun prinsessatukkaaaaaaaa", "kasvaako tää enää ikinä?" ja "mä en enää koskaan leikkaa mun tukkaa". Itse olen melko varma, ettei tämän kokemuksen jälkeen kyllä leikkaakaan.
Tänään illalla luottokampaajani tulee meille kotiin pelastamaan, minkä pelastaa voi. Tukka on tosin siis oikeasti nyt niin lyhyt, että eipä siinä leikkaamista juuri ole jäljellä.
No huh!
VastaaPoistaOnneksi jo kuukaudessa näkee, että kyllä ne hiukset takaisin kasvaa.
Onhan toi tietysti todella "kantapään kautta" -oppimista.
Onneksi ei ilmeisesti ole muutoin saksilla vahingoittanut koiria kuin tuo epäonnistunut trimmaus.
Onnistuisitko netin syövereistä löytämään kuvia, joissa lyhyen lyhyetkin hiukset on kivan näköiset.
Hiuspannalla voi sitten päälakeaan koittaa somistaa siihen asti kunnes hiukset sen homman hoitaa.
Mikäli hiustenpesu tai takkujen aukikampaaminen on ollut hankalaa, on siitä nyt joksikin aikaa lomaa.