torstai 15. maaliskuuta 2012

Isä ja "isä"...

Eilen kävin eräällä tutulla, jota en ollut vuosiin nähnyt, hakemassa muutaman vauvan vaatteen. Itseasiassa kyseessä on erään aikanaan oikein hyvän ystäväni pikkusisko, jolle on siunaantunut kaksi kaunista tytärtä. No, koska lapseni isän kanssa olemme tunteneet yli kymmenen vuotta, niin yhteisiä tuttuja riittää, ja tämäkin ihminen "tuntee" lapseni isän. Toisinsanoen, on joskus tavannut ja tietää ihmisen.

Jotain hän kysyi minulta liittyen lapsen isään. En ehtinyt vastata siihen, kun hän jatkoi, että "kun eikös siis N ole lapsen isä?". Minä vastasin: "ei" !!! Siis aivan ajattelematta. Vasta, kun hän kysyi, että "no kuka sitten on?", tajusin sanoa, että siis joo, on "isä", biologinen isä. Voi kyllä olla, että pääasiallinen ajatukseni oli vielä isyyden kolmannessa, nimittäin oikeudellisessa, ulottuvuudessa. Mutta silti. Jotain on muuttunut päässäni. Ilmeisesti, koska noin vain vastasin, että "ei ole".

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Aamun angstit

Olen koulukiusattu. Olen työpaikkakiusattu. Sekä vielä yksityiselämässä todella kiusattu; elämäni "tuhottu", henkistä väkivaltaa. Ja puhun siitä, puhun, puhun, puhun. Syylliset leimaavat hulluksi. En silti lopeta. Ja haluaisin mennä puhumaan näistä aiheista ihan mihin tahansa, missä se on tarpeellista. Jos yksikin ihminen välttyy näiltä, se on sen arvoista. Kahdesta ensiksi mainitusta olen kyllä jo "selvinnyt". Kaikkihan me olemme näitä asioita vastaan, mutta jostain kumman syystä näitä asioita (aikuisten) ihmisten silmien alla tapahtuu!!! Kuten olemme viime aikoina nähneet ja kuulleet.
Aamun angstit. Huomentaaaa kaikilleee!!!!!

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Pakko saada...

Ja vielä "pakko saada" postaus, löytyi Oi mutsi mutsi -blogista. Harmi, ettei ole enää hanget korkeat nietokset...

Huopikkaat!


Työasioita...

Olisi varmaan syytä kirjoitella jotain, varsinkin, kun täällä käy mukavasti lukijoita. Tervetuloa :)

Tässä on nyt tapahtunut kaikenlaista ja siltikään ei mitään. Lapseni, 7,5 kk, on ruennut seisomaan. Ja sitä mukaa tulemaan myös sellasia voltteja alas, että oksat pois. Neiti siis ei konttaa, alkoi ryömimään täytettyään juuri 5 kk ja on sillä tiellä edelleen. Toissapäivänä keksi myös, että nukkumisen lisäksi pinnasängyssä voi jumpata, nousta kaidetta vasten ja vähän maistellakin sitä.

Olen ystävystynyt seinänaapurin kanssa. Mikä on kyllä supermukavaa. Teen keikkaa yökerhossa viikonloppuisin, mikä poikkeaa -todella- siitä, mitä teen "oikeasti" työkseni, josta tosin olen äitiyslomalla. Viime yönä olin töissä ja lapsi ystävällä hoidossa. No koirapa oli sitten yökylässä naapurissa:)

Töistä puheenollen, äitiyslomani päättyy ensi kuussa. Mihin se aika meni?? Toisekseen, ketään kritisoimatta siitä, millaisia valintoja kukin tekee, tai joutuu tekemään, en voisi kuvitellakaan vieväni tyttöä jo ensi kuussa hoitoon! Pääasiallinen syy on se, että sehän on niin pieni!! Siis NIIN pieni. Joten, hain ja sain hoitovapaata tällä haavaa 31.7.2013 saakka. Eli vuosi ja kolme kuukautta näin alkuun. Toiseen kertaanhan sitä saa hakea vielä lisää ja jos tässä toimeen tullaan, niin arvaan että olen sinne asti kun saa olla, eli heinäkuuhun 2014.

Ja edelleen töistä... Toukokuussa teen paluun koirakoulutushommiin. Sen lisäksi, että se on ammattini (muun muassa, yökerhon ja päivätyön lisäksi), niin koen että saan ehkä "palan entistä elämääni" takaisin. Kaikki kun jäi, kun ne kaikki tähän tilanteeseen johtaneet sairaat tapahtumat alkoivat.

Ensi sunnuntaina narttukoirani tulee kotiin oltuaan 10 kk hoidossa... Sanomattakin on selvää, että sitten on ohjelmaa!!