Nyt puhutaan tavarasta. Tai oikeammin tuotteista. Luin pari päivää sitten jostakin "mamma-blogista" (nyt todella harmittaa, etten muista mistä) tälläisistä Ella's Kitchen -merkin alla tehtävistä lasten, sanoisinko, välipaloista. Näitä kuulemma ei ole ennen saanut Suomesta, vaan nytpä saa. Koska hetken päästä olin Prismassa ja nämä osuivan silmiini, niin tokihan kokeeksi ostin. Itseasiassa silmiini osui kilpailevat tuotteet, jotka olivat huomattavasti näyttävämmin ja runsaammin esillä, nimittäin Semperin vastaavista tuotteista. En olisi näitä Ellan välipaloja edes huomannut, ellen olisi niistä juuri lukenut. No, tarjolla oli tasan yhtä makua, Red One, pääasiallisesti mansikkaa. Ostin myös Semperin omena-banaani -smoothien, joka siis oli täsmälleen samanlaisessa pakkauksessa.

Aloitimme kokeilun tuosta Ella's mansikasta. Ja voi kuulkaa! Miten paljon tyttö tykkäsi! Käsitti myös samantien, että miten sitä tuolta tuubista imeskellään. Ainoa miinuspuoli oli se, että alussa, kun tuubi on vielä aivan täynnä, niin eipä tarvinnut lapsen juuri puristaa niin parit töräytykset mansikkamönjää tulivat matolle.

Hinta on sen mukainen, että näitä ei ihan joka päivä syödä. Mutta ovat ehdottomasti jatkossa mukana matkassa, kun pitää olla helppoa ja terveellistä välipalaa.

Toinen tuote, josta puhun, onkin mulle. Nimittäin kengät. Ja mitkä kengät! Nimittäin Crocs:in "koristossut". Siis kuten Converset, mutta Crocsit. Melkein en kehtaa sanoakaan, että mulla on semmoiset. En ole ikinä ollut mikään "crocs-ihminen". Kesällä kuitenkin hankin Crocsin ballerinat, koska ne olivat mielestäni, kovin muovimaisesta olemuksestaan huolimatta, kivan näköiset. Ne olivatkin sitten niin mukavat jalassa, että välillä unohdin ottaa ne pois jalasta tullessani sisälle. Löysin itseni jo miettimästä syksyn tullen, että mahtuisikohan niihin villasukat... :)

No, nyt sitten hankin nämä "crocs-converset". Jotka eivät ole mielestäni mitkään kauneuden huiput. Mutta odotin mukavuutta. Ja sitä parin kokeilukerran perusteella todennäköisesti sainkin. Lisäksi sain tuulikaappiini aikamoisen muovin hajun toistaiseksi. Mutta siis, nyt taidetaan olla lopullisesti siirrytty elämänvaiheeseen "mukavuus aina ensin"! Huoh.

Nyt urheillaan!

Tänään sitten ryhdytään treenaamaan! Ja nyt ei ole kyse koirasta. Tämänkin osan uudelleen rakennetusta elämästä joutuu aloittamaan alusta. Mutta minkäs teet. Aikoinaan kävin salilla siis kolme kertaa viikossa. Nyt personal trainer tulee kotiini. Hän on teiniaikojen paras ystäväni, yhteys on säilynyt. Sellaiset ihmiset on aarteita ne!

Edelliseen liittyen olin viime viikonloppuna yhden yön mökillä kolmen "nuoruusvuosien" ystävän kanssa. Sehän tuntui aivan kotiinpaluulta.

Tämä blogi

Olen nyt hieman miettinyt, mitä tekisin tämän blogin kanssa. Tai muiden blogien, joita ei siis vielä ole. Haluaisin kirjoittaa niin paljosta. Muunmuassa tavoitteellisessa koirankoulutuksessa on syytä pitää päiväkirjaa. Siihen blogi olisi oiva, sekä suosittukin, väline. Se nyt ei sitten liity tämän blogin teemaan pätkääkään. Lisäksi haluaisin alkaa kirjoittaa treenaamisesta, jonka olen uudelleen aloittamassa. Tarkoitan siis urheilua, enää en puhu koirasta. Sekä muunmuassa lastenvaatteista, käsitöistä, leipomuksista. Ja vielä yhteiskunnallisista asioista, sekä koiriin, että lapsiin liittyvistä, pääasiassa. Vaikka elämää ei voi, eikä ainakaan pitäisi, lokeroida, niin tämä on nyt mietinnässä. Samaan soppaan näitä kaikkia ei voi tunkea. Vaikka omassa elämässäni ne ovat samaa soppaa - elämääni.